Historia
[Alkusanat, Lestadiolaisen herätyksen tulo Savoon, Wilhelm Markkanen, Seuratoiminta, Seuroihin kokoontuminen, Yhdistystoiminnan alku, Leppävirran Rauhanyhdistyksen perustaminen,
Toiminnasta Leppävirralla, Toimitalohanke, Lähteet, Valokuvia,Arkistoäänitteitä]
Leppävirta tuli kirkollisen hallinnon piiriin Tavisalmen kirkkopitäjän osana 1547. Itsenäisenä seurakuntana se on toiminut vuodesta 1639. Vanhoillislestadiolaisuuden järjestöllisenä muotona toimivat rauhanyhdistykset eri puolilla Suomea. Leppävirralle oma yhdistys perustettiin vuonna 1926.
Lestadiolaisen herätyksen tulo Savoon
Varsinaisiksi kristillisyyden "tulen tuojiksi" Savon pääkaupunkiin Kuopioon mainitaan värjärin kisälli Gustaf Aadolf Sundström sekä työmies ja kiertokoulun opettaja Heikki Wartiainen. [Kuo] Syksyllä 1872 Gustaf Sundström tuli saarnamatkalle Kuopioon mukanaan rakennusjohtaja Kalle (Kaarlo) Lindgren. Käytettävissä olevien lähteiden mukaan Leppävirran kristillisyyden alkuvaiheiden kannalta keskeinen henkilö Wilhelm Markkanen sai ensi viestit lestadiolaisesta herätysliikkeestä näiden miesten Kuopiossa pitämistä seuroista. [HJ], [PR], [Kuo]
Wilhelm Markkanen on vaikuttanut Savon alueen ohella myös valtakunnallisesti lestadiolaisessa herätyksessä.Hänen henkilöhistoriansa kuvaa hyvin menneitä aikoja ja kristillisyyttä, minkä vuoksi seuraavat muistelmat on sisällytetty tähän historiaan. Ne perustuvat Pekka Raittilan kirjoitukseen [PR] ja edelleen muistiinpanoihin vuosilta 1951-1957 Juuso Markkasen (Wilhelmin poika s.1878, k.1967) kertomana. Tekstiin sisältyy kertojan käyttämiä ilmaisuja.
Wilhelm Markkasen syntymä- ja lapsuudenkoti oli Pehintaipaleen hovin torppa Hyvärinsalmessa, lähellä laivalaituria Reinikkalan kylässä. Wilhelm toimi torpparina täällä isänsä kuoleman (1871) jälkeen vuoteen 1877, jolloin hän avioitui (vaimo Leena Tiina os. Savolainen) ja muutti Kurjalaan Rauhanpohjan torppaan. Kuopion maaseurakuntaan Vehmersalmen Lamminharjuun hän muutti 1909 ja asui siellä kuolemaansa asti.
Juuso Markkanen muisteli usein lapsuudenkotiaan. Varsinkin pyhinä oli Jumalan sana harjoituksessa. Otettiin esille kirjavakka, luettiin ja veisattiin. Äiti kertoi omista vanhemmistaan, jotka kertoivat sen, minkä osasivat: Jumala on pyhä ja vanhurskas, karta syntiä. Isän äiti oli veisaillut, ei muuta; isän isä oli ollut hengellisistä asioista mykkä.
Wilhelm oppi jo nuorena lukemaan ja kirjoittamaan. Myöhemmin hänellä teetettiinkin perunkirjoituksia, kauppakirjoja yms. Rippikoulussa hän sai osaamisestaan Uuden testamentin. Joka pyhä tai joka toinen pyhä hän kävi kirkossa. Sunnuntai-iltaisin hän jo nuoresta pitäen piti pyhäkoulua. Uskollisesta sunnuntaikoulun pidosta hän sai kaksi suurta Raamattua.
Wilhelmin tunto heräsi 22-vuotiaana. Muiden ollessa kylässä hän pastieraili yksin tuvassa. Aukaisi katekismuksen, joka oli ikkunalasilla. Koetteli lukea sitä, mutta joutui ajattelemaan: "Tuonniin minä ossaan kannesta kanteen, mutta sisästä en sitä ymmärrä". Otti, aukaisi, jotakin alkoi ymmärtää: ihmisellä on kuolematon sielu, astuttava Jumalan eteen, oma pimeys tuli näkösälle. Sen jälkeen ei Uusi testamentti jäänyt taskusta pois työmailla. Leppävirran kuntakirjaston uskonnolliset kirjat luki kaikki, Lutherin ym. Bunyanin kirjoista ja Hunajanpisarasta (Wilcox) sai evankeliumin kaipuun, niin kuin myöhemmin seurapuheissa muisteli. Monien housujen polvet menivät rikki polvirukouksissa.
Samana keväänä (1872) hän kuuli Kuopiossa pidettävistä seuroista ja meni sinne. Gustaf Skinnari oli saarnaamassa. Siellä kaikki tuntui pyhän Raamatun opilta; joka sana vastasi tunnolle: noin ja amen. Parannusta hän ei kuitenkaan osannut tehdä ennen kuin seuraavalla Kuopion seuramatkalla. Silloin tulivat puhuttelemaan: "Eikö se nuori mies tekisi parannuksen?" "Kyllä kaikki on oikein, mutta ei kai se minulle kuulu". "Sellaiselle se kuuluukin", sanottiin ja siunattiin kättenpäällepanemisella. Wilhelm piteli sydäntään, se tuntui halkeavan. "Isä ei koskaan ilman tunnon liikutusta voinut muistella, mitä hän silloin koki".
Juuso Markkanen kertoo [PR] isästään saarnaajana: "Hitaisa, rauhallinen puhe. Selitti tekstiä värssy värssyltä, alusta loppuun. Apostolien kirjeistä useimmin otti tekstin. Jumalan valtakunnan koossapitäminen oli hänen puheensa ydinkohta. Puheessa ei ollut kiivautta; hän antoi Jumalalle kaikessa vaikutuksen; sanoi: Kyllä me ollaan siinä niin mitättömiä. Lain ja evankeliumin väli oli selvä. Siitä selitti Galatalaiskirjeestä. Puheessa oli mukana historia, Raamatulla pohjasi. Isä neuvoi Juusoa, kun tämä puhui korkeista herätyksen tunteista: "Sanon, elä puhu korkeista herätyksen tunteista rajoittamatta, ettei kokematon jää araksi ja kokenut ja pudonnut arkiinnu". Ei perustanut tuntemisiin. Isä puhui Juusolle kaikista asioista. "Jumalan sana on puhuttava, se löytää eksyneet". Isä-Wilhelmillä oli evankelistan lahja. Puhui myös neuvon sanoja, hyvän omantunnon säilyttämisestä, rakkaudesta. Ei puheissaan kosketellut erityisiä synnin muotoja."
Seuratoiminta käynnistyi pirteissä. Toiminta ei ollut järjestäytynyttä. Seurakutsu oli tavallisesti suullinen. Lamminharjun seuroihin kutsuttiin myös kutsukorteilla postin välityksellä. Kirkon tiloja ei juurikaan saatu vaan seurat järjestettiin yksityiskodeissa. Talon isäntäväki mahdollisesti joidenkin naapurien kanssa oli kutsunut sananpalvelijat. Virallisia kolehteja ei voitu kantaa.
Seuraväki toi mukanaan evästä; saattoivathan seurat kestää useita päiviä. Talo otti osaa seuraväen ruokkimiseen - siitä huolimatta talon ruokavarastot usein olivat seurojen päättyessä suuremmat kuin alkaessa. Kävi niin kuin seuroissa käy hengellisestikin - seuroihin tulleet tyhjät sydämen astiat täyttyvät evankeliumin öljystä (2. Kun. 4: 1-7).
Kokoontumistiloina olivat tavallisimmin kodit. Myöhemmin saatiin käyttöön myös seurakuntien tiloja. Paljon on käytetty myös kouluja ja seurojentaloja sekä muita julkisia tiloja.
Seuroihin tultiin usein jalan pitkienkin matkojen takaa. Kulkuvälineinä käytettiin hevosia, veneitä ja myöhemmin polkupyörää ja julkisia kulkuneuvoja. Vesireitit muodostivat alkuaikoina merkittävän osan käyttökelpoisista kulkuväylistä.
Täällä kävi noihin aikoihin seurapuhujina laajalti maassamme liikkuneet vanhoillislestadiolaissaarnaajat Heikki Jussila, hänen poikansa Oskari Heikki Jussila, joka oli Horsmalahden hovin vävy, Wilhelm Markkanen, entinen leppävirtalainen, niin kuin Jussilatkin. Opettaja Heikki Jussila on asunut Pehintaipaleessa. Hänen poikansa opiskeli papiksi Helsingissä, mutta oli kesät Leppävirralla. Niistä ajoista on kertonut 1978 Pehintaipaleen naapurin vanha isäntä, että Oskari Jussila Ruunaniemen aitan portailla istuessaan sepitteli virttä Sun armo alttarillasi. Neljännen säkeistön aiheen hän oli saanut rannan pajukoista. ”On täällä usein kanteleet, pajuissa murheen riippuneet, ja juosseet kyyneleemme.”[L80]
Leppävirran tunnetuimpia seurapaikkoja ovat olleet mm. seuraavat:
Reinikkalassa Pehintaipale
Saamaisissa Viuhkalanniemi ja Huovinmäki
Valkeamäessä Pikiniemi
Tuppurinmäessä K. Räsänen
Kirkolla Vilenius
Kurjalassa Räivänpohja ja Horsmalahti
Keinälänmäessä P. Flinck
Soinilansalmella Ilos ja Lahdenharju
Hiismäessä Tynnönmäki ja Mustamäki
Riihirannalla Majoola ja Kukkaromäki
Hankamäessä Korpiselkä
Nykyisin seuroja järjestetään tavallisimmin kirkonkylässä. Lähetysseuroja järjestetään myös eri puolilla pitäjää.
Toiminnan vilkastuminen ja yleinen yhteiskunnan järjestäytyminen tekivät yhdistysmuotoisen toiminnan välttämättömäksi heti itsenäisyyden alkuvuosina. Leppävirran Rauhanyhdistys kuulunee 30 vanhimman rauhanyhdistyksen joukkoon. Nykyinen rauhanyhdistysten lukumäärä on n. 200.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) on perustettu 1914. Se toimii alueellisten rauhanyhdistysten valtakunnallisena yhdyssiteenä ja yhteistyöelimenä. "Rauhanyhdistysten tarkoituksena on niiden sääntöjen mukaan herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää sekä edistää kristillissiveellisten elämäntapojen, kansanraittiuden ja isänmaallisen mielen vakiinnuttamista kansan keskuudessa".
Rauhanyhdistyksen toimintamuotoja ovat lähinnä seuratoiminta, lapsi- ja nuorisotyö ja diakoniatyö. Lapsi- ja nuorisotyö sisältää nykyisin päiväkerho- pyhäkoulu- ja raamattuluokkatoiminnat.
Seurat ovat aina olleet rauhanyhdistysten tärkein toimintamuoto. Pyhäkoulutoimintaa on myös järjestetty alusta pitäen. Muu lapsi- ja nuorisotyö on käynnistynyt 1970 -luvulla.
Leppävirran Rauhanyhdistyksen perustaminen
Leppävirralle perustettiin rauhanyhdistys vuonna 1926. Perustava kokous oli maaliskuun 26. päivänä ilmeisesti Salomon Hiltusen kotona Horsmalahdessa. Perustamiskokouksesta voimme lukea mm. seuraavaa: ”Me allekirjoittaneet olemme keskustelleet ja päättäneet perustaa Rauhanyhdistyksen, jonka nimenä tulee olemaan Leppävirran Rauhanyhdistys, jonka kotipaikka on Leppävirta, Kuopion lääni ja sille yhdistykselle olemme tehneet toimintaohjesäännöt. Leppävirran Kurjalassa 26. päivänä maaliskuuta 1926.”
Allekirjoitukset
Salomon Hiltunen Herman Savolainen |
Otto Markkanen Maanviljelijä, Kurjala Antti Heiskanen Maanviljelijä, Hiismäki |
Rekisteröintihakemuksen liitteenä olevat säännöt ovat allekirjoittaneet:
Herman Savolainen Antti Heiskanen Otto Markkanen Matti Koponen Salomon Hiltunen |
Anni Hiltunen Otto Kauhanen Pekka Linkki Eeva Sallinen |
Kaikki viralliset asiakirjat näyttävät säilyneen ja alkuaikojen pöytäkirjat ovat sisällöltään niukkoja, mutta kuvannevat toisaalta hyvin sen aikaisia oloja. Ensimmäinen kokouspöytäkirja on johtokunnan kokouksesta 5. päivänä joulukuuta 1926. Sisältö on kokonaisuudessaan seuraava:
Päätettiin pitää joulukuun kokous ja hartausseurat Leppävirran Hiismäessä
Antti Heiskasen talossa 26. päivänä joulukuuta 26.
Päätettiin siinä kokouksessa jäsenten otto ja virkailijain valitseminen.
Pöytäkirja luettiin ja hyväksyttiin
Herman Savolainen Anni Hiltunen
(puheenjohtaja) (Kirjuri)
Maanviljelijä Neiti
Leppävirralle perustettiin myös toinen rauhanyhdistys; Itä-Soisalon Rauhanyhdistys. Tämä tapahtui Kohmansalon kylässä Konnanlahdessa Aune ja Kauko Savolaisen talossa 30.3.1947. Jäseniä oli aluksi noin 30, mutta väheni myöhemmin paikkakunnalta muuttojen takia. Yhdistyksen toimialue käsitti Leppävirran, Heinäveden ja Tuusniemen rajakyliä, joista nuo mainitut 30 jäsentä koostuivat. Toiminta keskittyi Kohmansalon kylään. Tämä yhdistys lakkautettiin vuoden 1974 lopulla. Jäljellä olleet jäsenet liittyivät Heinäveden 1949 perustettuun rauhanyhdistykseen ja Leppävirran yhdistykseen.
Seurat ovat olleet aina tärkein toimintamuoto. Nykyisin seuratoiminta on säännöllistä. Kesäseuroja on vietetty kesäkuun alkupuolella vuodesta 1944 lähtien ja ne ovat vakiintuneet lauantaiksi ja sunnuntaiksi viikkoa ennen Juhannusta. Näihin seuroihin liittyy aina ehtoollisjumalanpalvelus. Syysseuroja on järjestetty vuodesta 1980 lähtien syyskuussa Mikkelinpäivää edeltävänä viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina. Kerran vuodessa on ryhdytty järjestämään myös tammikuussa kirkkopyhää, joka liittyy Leppävirran seurakunnan teemapyhiin.
Lähetysseurat 1961 Horsmalahdessa
Nykyinen säännöllinen seuratoiminta omalla toimitalolla muodostuu perjantai-illan seuroista talvikautena ja joka toinen viikko järjestettävistä sunnuntaiseuroista.
Lapsi- ja nuorisotyössä alusta alkaen toimineen pyhäkoulun rinnalle on 1970 -luvulta lähtien tullut mukaan päiväkerho-, raamattuluokka- ja nuorteniltatoiminta.
Eläkeläisten Ruskokerho on aloittanut toimintansa 1990 -luvulla ja kokoontuu nykyisin kerran kuukaudessa.
Vuonna 1978 lähti käyntiin toimitalohanke. 29.10.1979 ylimääräinen kokous päätti ryhtyä toimiin toimitalon hankkimiseksi. Monia tontteja kyseltiin ja 23.12.1982 löytyi paikka kunnan uudelta kaava-alueelta, Lossintie 3.Tarvittava puutavara saatiin kokonaisuudessaan lahjoituksina. Sahaus ja kuljetuksien aputyö tapahtui talkootyönä. Työt tontilla aloitettiin 19.2.1983. Valtaosa rakennustöistä tehtiin talkootyönä. Toimitalo otettiin seurakäyttöön keväällä 1986. Vuonna 1986 maaliskuun 23. päivänä vietettiin yhdistyksen 60-vuotisjuhlaa uudessa toimitalossa.
Toimitalon avajaiset 23. maaliskuuta 1986
Alakerran kerhotilat valmistuivat 1991, talonmiehen asunto 1992 ja muut tilat vuonna 1993. Uuteen kiinteistöön liittyvät toimet kestivät näin ollen yli 14 vuotta vuonna 1978 tehdystä päätöksestä laskettuna. Toimitaloon on myöhemmin tehty pieniä korjauksia ja uudistettu mm. keittiön laitteistoja. Aurinkoisena sunnuntaina 26.3.2006 vietettiin yhdistyksen 80-vuotisjuhlaa, joka alkoi juhlamessulla Leppävirran kirkossa ja jatkui toimitalolla juhlalounaalla ja -ohjelmalla. Yhdistyksen jäsenmäärä on tällä hetkellä n. 120.
Laestadiolaisen kristillisyyden vaiheista Leppävirralla ja Varkauden seudulla. (Leppävirran Rauhanyhdistyksen 70-vuotis- ja Varkauden Rauhanyhdistyksen 60-vuotishistoriikki )
Kansikuva historiikista
[HJ] Heikki Jussila: Kutsujan armo. Oulu 1948
[Kuo] Pertti Kaisto: Elävän kristillisyyden vaiheet Kuopiossa 1870-1985. (Yhdistyksen 50-vuotishistoriikki)
[PR] Pekka Raittila: Haastattelumuistiinpanoista koottu kirjoitus 9.10.1963
[L60] Leppävirran Rauhanyhdistyksen 60-vuotishistoriikki ja sen aineisto
[L80] Leppävirran Rauhanyhdistyksen 80-vuotishistoriikki ja sen aineisto
[ Alkuun ]
Juhannusilta Suvasvedellä 1960-luvulla Nuoret iltakylässä 1960-luvulla
Kesäseurat vanhassa pappilassa Kesäseurat vanhassa pappilassa
Kesäseurojen ehtoolliskirkko Joulujuhla Hiisimäessä
Lapset lauloivat avajaisissa 23.3.1986 Tuttu seurapaikka, Hirvolanniemi
Savo-Karjalan srk-päivä Leppävirralla 2005 Yhdistyksen 80-v juhla 23.3.2006
Piispan vierailu 23.10.2009 Piispa Wille Riekkinen
[ Alkuun ]